Earth Hour

Posted By on maalis 28, 2015 | 0 comments


Parsifal on mukana tukemassa WWF:n EARTH HOUR-tempausta!

“Ehdotamme, että Suomen teatterit huomioivat Earth Hourin teatterialan kollektiivisena kädenojennuksena ilmastonmuutoksen torjumiselle. Huomioiminen voi tapahtua monella tapaa. Mikäli valojen sammuttaminen tunnin ajaksi ei – ainakaan vielä tänä vuonna – onnistu, ne voi sammuttaa symbolisesti vaikkapa minuutin ajaksi, ja myös muuhun aikaan kuin juuri tuon tunnin aikana.” – Myrskyvaroitus

PARSIFAL ottaa osaa haasteeseen ja sammuttaa valonsa esityksen aikana ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi!
Tampere-talon ison näyttämön valot pimenevät Parsifal-esityksen aikana minuutiksi 4.4.2015 klo 19 alkavassa esityksessä ja 5.4.2015 klo 15 alkavassa esityksessä EARTH HOUR tempauksen tukemiseksi. Osta lippu ja tule itse katsomaan, miten se on mahdollista!

Parsifal on ekologinen tuotanto

Parsifalin tuotanto on pyrkinyt ekologisuuteen kaikin mahdollisin keinoin. Olemme pyrkineet valitsemaan sen ekologisemman vaihtoehdon puvustuksessamme ja lavastuksessamme. Juuri siksi olemme esiintymässä myös Tampere-talossa, joka on ensimmäinen Pohjoismaisen joutsenmerkin saanut kongressitalo. Tampere-talo oli pilotoimassa Pohjoismaista kehitystyötä, jossa hotelleille, ravintoloille ja kongressikeskuksille laadittiin yhtenäinen Joutsenmerkki-kriteeristö. Tampere-talo sai Joutsenmerkin ensimmäisenä kongressikeskuksena Pohjoismaissa 2. toukokuuta 2014. Energiatehokkaan Tampere-talon Vihreään jalanjälkeen pääset tutustumaan tarkemmin täältä:

Maailman Luonnonsuojeluliiton kansainvälistä Earth Hour -iltaa vietetään lauantaina 28.3.2015 kello 20.30-21.30. kunkin maan paikallista aikaa. Earth Hourin aikana näytetään valomerkki ilmaston puolesta sammuttamalla sähkövalot.

Varsinaisena tempauksen ajankohtana lauantaina 28.3.2015 esiintyjäkaartiimme kuuluva Uniflow –ryhmä on esiintymässä yleisölle avoimessa Lahden Earth Hour tapahtumassa esityksellään Tulen Syleily klo:20.00. Tapahtumapaikkana toimii Vesijärven satama, Satamakatu, Lahti.

Tampereellakin toki tapahtuu monenmoista Parsifalin tiimoilta! Olemme juuri julkistaneet pukukilpailun, johon kuka tahansa voi osallistua ja voittaa liput itselleen ja kaverilleen Parsifalin salaiseen ennakkonäytökseen…

0F2B7951

Millainen on sinun ekoritarisi tai -ritarittaresi, joka pelastaa maailman ilmastonmuutokselta?

Pukeudu teeman mukaisesti ja tule puku päällä Circus Night-tapahtumaan Klubille lauantaina 28.3.2015. Ovet avautuvat klo 21. Esiintymässä on myös Parsifalin lavalla nähtäviä upeita artisteja! Suora linkki tapahtumaan löytyy tästä.

Voit myös osallistua lähettämällä kuvan ritaristasi osoitteeseen media@parsifal.fi

Ekoritari

Puvustajamme Vilma Riitijoki Vilmavasta valitsee ekoritareista cooleimmat. Tässä kuvassa komeilee ritarimme Gurnemanz (Anssi Nurmi)! Ilmoitamme voittajille henkilökohtaisesti!

Palkintona voit voittaa liput sinulle ja kaverillesi Parsifalin salaiseen ennakkonäytökseen 3.4. klo19! Kilpailuaikaa 31.03.2015 saakka!

Myrskyvaroitus

Myrskyvaroitus ry on ilmastotietoisuuden lisäämiseen tähtäävä yhdistys, jossa muun muassa eri alojen taiteilijat ja asiantuntijat toimivat yhteisen päämäärän puolesta. Yhdistys on riippumaton ja puoluepoliittisesti sitoutumaton.

Myrskyvaroitus on saanut luvan välittää Anna Krogeruksen kirjoittamaan tekstiä EARTH HOUR – tempausten yhteydessä. Liitämme sen tähän luettavaksenne ja pohdittavaksenne. Tehdään yhdessä kaikkemme ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi!

Anna Krogerus:

ENON VENEESSÄ

Kun olin lapsi joka kesä ajettiin loputtoman pitkä matka autolla. Takapenkillä oli kuuma ja äiti antoi meille kurkunpaloja nakerrettavaksi, ettemme kuivuisi. Merituuli nosti kaikki käsivarsieni karvat pystyyn, kun illalla saavuttiin Barösundin Esson rantaan. Siitä jatkettiin vielä moottorilla saareen. Perillä odottivat mummu ja vaari, kalatahna ja näkkileipä, meri-ilman syvälle upottava uni ja pitkien kesäpäivien autuus.
Joka päivä, mikäli ei satanut kaatamalla, kello kolmen kahvit juotiin Ruusulaaksossa. Kerran aikuiset alkoivat puhua siitä, miten öljy joskus loppuisi. Ajattelin apeana maailmaa, jossa autot ja moottoriveneet eivät liikkuisi, eikä kesäparatiisiini enää olisi pääsyä. ”Kyllä ihminen aina jotain keksii.” sanoi silloin enoni, joka oli insinööri ja hauska mies.
Oma esikoiseni, 6-vuotias, makaa mietteliäänä vuoteessaan. Iltakirja on luettu, laulut laulettu. Pitäisi jo nukkua, mutta uni ei tule. ”Äiti, milloin se tapahtuu, että kaikki ihmiset kuolevat yhtäaikaa?” hän kysyy. Olen pitkään hiljaa.
Minä en ole puhunut lapsilleni ilmastonmuutoksesta. En vielä. En ole kertonut hassua tarinaa siitä, miten äidin lapsuudessa oltiin huolissaan öljyn loppumisesta, kun nyt on huolena se, että ihminen ymmärtäisi jättää jäljellä olevan öljyn meren pohjaan ja maan uumeniin. Olen ajatellut, että saavat pienet kerätä ensin luottamusta elämään, kestävät sitten paremmin. Mutta lapsi tietää jo.
Mitä hänelle vastaisin?
Että emme tiedä. Ettei kukaan semmoisista kaukaisista tulevista tiedä. Mutta se ei ole totta. Me tiedämme kyllä aivan tarpeeksi. Tiedämme, että jos hiilidioksidipäästöjä ei saada merkittävästi vähennettyä lähivuosien aikana, on ihmiskunnan loppu edessä jo jossain 2100-luvulla. Arktinen jää sulaa, sen sitoma metaani vapautuu ja ilmasto muuttuu ihmisen kannalta mahdottomaksi elää.
”Kyllä ihminen aina jotain keksii.” Voi rakas eno, miten toiveikas, elämänuskoinen lause. Ja tänään näyttää siltä, että ehkäpä keksiikin. Uusiutuvan energian murros on käynnistynyt maailmalla, Kiina etunenässään. Päästöt ovat ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin pysyneet edellisen vuoden tasolla. Ja mikä muutoksen Kiinassa sai aikaan? Se että saasteisiin ja sairauksiin väsyneet kansalaiset alkoivat sitä vaatia.
Me voimme tehdä samoin. Aivan pian saamme valita uudet päättäjät. Sellaiset, jotka osaavat laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, ja ilmastonmuutoksen torjumisen niistä ensimmäiseksi. Voimme tehdä muutakin; vähentää lihan ja maitotuotteiden syömistä, kävellä ja pyöräillä autolla ajamisen sijaan aina kun se on mahdollista, pitää kotiemme sisälämpötilan maltillisena ja villasukat jalassa. Kun seuraavan kerran pitää keksiä lahja läheiselle, jolla on jo kaikkea, voimme istuttaa hänelle havupuun.
Ja me voimme unelmoida. Unelmoida maailmasta, jossa ihmisen ja luonnon suhde on eheytynyt. Jossa laulaen, tanssien, näytellen, maalaten ja tarinoita kertoen vaalimme yhteyttämme maahan – niin kuin sitä kautta aikojen on vaalittu.

Submit a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>